Sivu 2 (3)
©Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen


Katajien tyypillisiä kasvupaikkoja ovat nykyisin maatalouden vanhat hakamaat sekä leveät voimansiirtolinjat joilta muu puusto yleensä raivataan muutaman vuoden välein.

Onneksemme linjojen katajakasvustot raivauksissa yleensä säästetään, sillä ne eivät saavuta vuosienkaan päästä sellaista pituutta, että niistä olisi vaaraa yllä riippuville voimansiirtojohdoille.

Niiden maisemallista merkitystä emme suinkaan aliarvioi, sillä ne muodostavat niillä todella upeita näkymiä.

Vanhat hakamaamme olivat ennen sen yleisiä kasvupaikkoja. Karja laidunsi ja piti maaston avonaisena kasvustojen ympärillä, mutta itse katajoihin ne eivät juuri koskeneet lähinnä niiden terävien neulasten vuoksi.

Tällaisissa olosuhteissa joissa valoa on runsaasti ja maaperä ravinteikas, katajakasvustoista (pystykatajat) muodostuu vuosikymmenien saatteessa upeita kulttuurimaisemia jotka pysähdyttävät kiireisenkin kulkijan niitä ihailemaan.

Valitettavasti maaseutuympäristömme rakennemuutokset ovat aiheuttaneet hakamaittemme asteittaisen häviämisen jonka seurauksena myös niiden näyttävät kasvustot ovat huomattavasti vähentyneet.

Kataja ei koskaan ole ollut maassamme taloudellisesti merkittävä puulaji. Sen kestävästä puuaineksesta on valmistettu ja valmistetaan edelleen lähinnä pienimuotoisia käyttöesineitä ja matkamuistoja.

Sen rungosta sahatut ja hiotut kiekot ovat erityisen kauniita ja mistäpä vaahtoava oluemme maistuisikaan paremmalta kuin katajaisesta haarikasta.




ŠEsa_Mustonen@hotmail.com