Teksti ja kerronta : Esa Mustonen
Kuva : Heikki Kiuru

Kuurainen harmaaleppä välkehtii tuhansissa timanteissa kun aamuauringon ensimmäiset säteet osuvat sen huurteiseen pintaan.

Se saa kulkijan pysähtymään vierelleen ihailemaan syksyisen luonnon viehättävää kauneutta joka kestää vain hetken, mutta joka syntyy aina uudelleen.

Auringon noustessa korkeammalle sen säteet alkavat lämmittää ja jäätimanttien kimallus häviää. Sen norkot, oksisto ja runko ovat taas harmaita niinkuin ennenkin. Kimallus kesti vain hetken ja ainoastaan varhainen kulkija näki niiden hehkun.


ŠEsa_Mustonen@hotmail.com