Sivu 1 (1)
© Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen


Pihamaan kukkapenkit peittää vielä ohuehko lumivaippa kun lumikellojen terhakkaat vihreät lehdet ja kukkavanat työntyvät jo lumivaipan lävitse kuulakkaaseen kevätaamuun.

Vaikka yölämpötilat huhtikuun alkuviikoilla saattavatkin laskea reilusti pakkasen puolelle niin lumikelloja pakkasasteet eivät tunnu mitenkään haittaavan.

Joka kevät saamme ihmetellä niiden varhaista puhkeamista kukintaan kun maa on vielä roudassa ja lumivaippa verhoaa suuren osan puutarhaa.

Lumikellot ovat peräisin Etelä-Euroopasta missä niitä tavataan luonnonvaraisena lähinnä alueiden alppimetsissä.

Niiden hyvä pakkaskestävyys perustuu kasvin ominaisuuteen alijäähdyttää kasvinesteensä sokerilajiensa avulla.

Lumikellot menestyvät hyvin kotipuutarhojen kukkapenkeissä ja siellä se muodostavat vuosien mittaan tiheitä, heleän vihreitä kasvutuppaita jossa jokaisen kukkavarren päässä nuokkuu viehättävän valkoinen, kolmihaarainen nuokkuva kukka.

Lumikellot kuuluvat sipulikasveihin ja kasvin lisääntyminen tapahtuukin pääasiallisesti sen kasvattamien haarasipulien avulla joita se kasvukautenaan runsaasti muodostaa.

Muutamassa vuodessa kukkapenkkiin muodostuu tiheähkö ryhmä lumikelloja jotka keväisin nousevat sieltä jo varhain meidän ihasteltaviksemme.

Jos tapaat lumikelloja pihamaatasi ympäröivässä maastossa ovat kotipihallasi kesäisin juoksentelevat muurahaiset olleet asialla.

Lumikellojen siemeniä levittävät pääasiassa muurahaiset jotka ovat mieltyneet niiden siementen rasvatappeihin joita ne käyttävät ravinnokseen ja kuljettavat niiden siemeniä tällöin kauemmaksikin kukkapenkeistä.

Lumikellojen pieniä kasvusipuleita on yleisesti myynnissä puutarhamyymälöissämme ja istuttaessamme niitä kukkapekkeihimme voimme taas varhain keväällä ihastella niiden viehättävää kauneutta.




ŠEsa_Mustonen@hotmail.com