Sivu 1 (1)
Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen

Valkoiset lumpeet ovat aina herättäneet ihastusta siellä missä niitä esiintyy ja missä ne kesäisin järviemme ja lampiemme lahdelmissa kukkivat.

Lumpeiden tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat suojaiset lämminvetiset rehevät lammet tai järvenlahdet joiden tyynissä vesissä niiden kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Lumme on erikoistunut vesielämään ja heti keväällä vesien lämmettyä se alkaa kasvattaa uposlehtiään ja kukkavanojaan kohti valoa ja veden pintaa.

Sen juuristo suikertaa pohjamudassa ja on erityisesti hirvien ja piisameiden herkkua. Joillakin kasvupaikoilla valkoiset lumpeet ovat vähentyneet huomattavasti runsastuneen piisamikannan vuoksi. Hirvet ruokailevat myös mielellään paikoissa joissa lumpeita esiintyy joskin niille kelpaavat yhtä hyvin myöskin yleisen ulpullamme juurakot.

Lumpeita tavataan maassamme pääasiassa kolmea eri lajia ja esiintyessään samoilla kasvupaikoilla ne voivat risteytyä myös keskenään. Eri lajit voidaan päätellä lähinnä niiden kukkien koon perusteella. Pienikukkaisin suolumme asustaa ja viihtyy hyvin humuspitoisissa metsälammeissamme. Suurikukkainen pohjanlumme asustaa usein avoimemmilla kasvupaikoilla jossa sen verholehdet suojaavat kukkaa aallokon kastelulta ja senpä vuoksi ne jäävätkin avautuessaan hiukan maljamaiseen asentoon.

Pohjanlumpeen kukat ovat suuria ja näyttäviä mutta kaikkein suurimmat kukat kasvavat isolumpeelle. Sen kukat ovat todella hämmästyttävän suuria ja kauniita kelluessaan kasvupaikkansa vedenpinnalla. Niiden yksittäiset kukinnot voivat avauduttuaan olla jopa yli 20 cm:n levyisiä. Suurikukkainen isolumme on huomattavasti harvinaisempi kuin pienikukkaiset lajikkeet, mutta jo muutama kukkiva esiintymä saa lammella tai järvellä soutajan pysähtymään ja ihailemaan niiden viehättävää kaunetta.

Lumpeiden lehdet ovat kauniin syvänvihreitä eli huomattavasti tummempia yleisväriltään kuin yleisesti esiintyvän ulpukkamme. Lumpeiden kukat avautuvat aamupäivisin, mutta kylminä ja sateisina päivinä ne jäävät avautumatta odottamaan auringon paistetta ja suotuisampaa säätä.

Kukinnan päätyttyä sulkeutuneet kukat vetäyvät veden alle jossa niiden siemenet vähitellen syyskesän aikana kypsyvät. Kypsyttyään ne irtoavat ja leviävät aaltojen mukana uusille rannoille ja muodostavat siellä vähitellen vuosien saatossa uuden esiintymän meidän kaikkien ihailtavaksi.



ŠEsa_Mustonen@hotmail.com