Sivu 1 (1)
©Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen


Maakiitäjät ovat kovakuoriaisten heimoon kuuluvia hyönteisiä joita tapaamme yleisesti kesäisin puutarhatöittemme yhteydessä ja nurmikoitamme haravoitaessa.

Etelä-Suomessa yleinen suuriin maakiitäjiin lukeutuva on kuvassamme esiintyvä lehtokiitäjä. Maakiitäjät ovat nopealiikkeisiä kovakuoriaisia jotka käyttävät ravinnokseen tavoittamiaan hyönteisiä, kastematoja ja etanoita. Tarvittaessa ne tulevat kuitenkin toimeen myös kasvisravinnolla jos hyönteisravinnosta on puutetta. Myös kuolleitten eläinten raadot kuuluvat niiden ravintovalikoimaan.

Maakiitäjät liikkuvat nopeasti ja niiden suuosat ovat pihtimäiset ja voimakkaat. Näin varustettuina ne voivat nopeasti tarttua saaliseläimeensä jonka mahdollisuudet päästä tällöin karkuun ovat minimaaliset. Kovakuoriaisten tapaan niillä on yleensä tumma kitiinipeite ja niiden lenninsiivet ovat kokonaan kitiinisten peitinsiipien suojassa.

Kuoriaiset eivät lähde lentoon niitä häirittäessä koska useimpien lajien lenninsiivet ovat surkastuneet käyttökelvottomiksi ja ne turvautuvatkin ennemmin vikkeliin jalkoihinsa ja pyrkivät pikaisesti pakoon johonkin suojaisaan paikkaan kiven tai karikkeiden alle.

Päiväsaikaan kiitäjät ovat piiloutuneet mm. kivien tai nurmikkomme syovereihin josta ne hämärän tullen sitten lähtevät saalistusretkilleen. Kiitäjien lajin tarkka tunnistaminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi kitiinisten peitinsiipien lähemmän tarkastelun perusteella lajimäärityksen pystyy yleensä varmistamaan. Peitinsiivissä, lajista riippuen voi olla harjumaisia uurteita, pistemäisiä kohoumia ja kuoppia tai näiden yhdistelmiä.

Maakiitäjien heimo on monilajinen. Niitä tunnetaan nykyisin lähes kolmesataa, mutta kaikkia heimon lajeja ei varmasti vielä edes ole löydetty tai tunnistettu. Työsarkaa hyönteistutkijoilla riittää kyllä vielä vuosikymmeniksi eteenkinpäin.

Maakiitäjien toukat ovat monijaokkeellisia, vahvaleukaisia ja nopeasti liikkuvia jotka aikuisten yksilöiden tapaan käyttävät ravinnokseen kiinnisaamiaan hyönteisiä ja niiden toukkia. Kiinnisaatujen kiitäjäntoukkien perusteella lajimääritys on erittäin vaikeaa ja vaatii yleensä jo perusteellisempaa lajituntemusta.

Maakiitäjien aiheuttamat vahingot hyötykasvillisuudellemme jäävät yleensä vähäisiksi ja hyötypuolelle vastaavasti voidaan lukea niiden ruokavalioon kuuluvat puutarhojemme kasvistolle todella vahingolliset hyönteiset ja niiden toukat.



ŠEsa_Mustonen@hotmail.com