©Teksi, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen
Sivu 2 (2)


Punarintojen pelottomuus ja luottamus meihin ihmisiin on hämmästyttävää, sillä harvapa luonnonvaraisista linnuistamme, ehkä salometsiemme kuukkelia lukuun ottamatta tulee luoksemme aivan lähietäisyydelle ja seuraa siinä puuhailuamme aivan rauhassa ilman minkäänlaista pelkoreaktiota.

Punarinta

Puutarhassamme majaileva pieni punarinta pujahti oitis viereeni aloittaessani perunoiden noston.

Kun rauhallisesti sille juttelin, tuli se aivan jalkojeni juureen ja siinäpä sitten uteliaana tirkisteltiin toisiamme puolin ja toisin.

Tarjoamani kastemadot eivät sille kelvanneet, mutta kaikki pienet hyönteiset ja toukat se napsi nopsasti suuhunsa puikkelehtiessaan kasvimaalla perunoiden ja multakokkareiden väleissä.

Sitten se lehahti kauemmaksi ja pysyi kotvasen marjapensaiden suojassa näkymättömissä kunnes taasen pyrähti aivan vierelleni.

Huilattiin vähän, jonka aikana varustauduin kameralla ja aivan kuin se olisi aavistanut ajatukseni hypähti se sangon reunalle ja antoi ottaa muutaman kuvan aivan lähietäisyydeltä.

Sitten se taasen touhukkaana jatkoi hyönteisten pyydystämistä ja puikahti silloin tällöin jopa jalkojenikin välistä. Siinä se päivä kuluikin meiltä rattoisasti perunannostopuuhissa ja uskollisesti se pysyikin seurassani koko päivän.

Illan jo hämärtyessä se puikahti marjapensaikon lehvästöön josta se varmaankin oli löytänyt itselleen suojaisen yöpymispaikan.




©Esa_Mustonen@hotmail.com