Sivu 1 (2)
©Teksti, taulut ja kerronta : Esa Mustonen


Viimeiset kevään lumenrippeet viipyvät vielä metsiemme varjoisissa notkoissa kun sinivuokkojen ohutkarvaiset hennot kukkavanat nousevat nuokkuvina kevään kosteasta, tuoksuvasta maaperästä.

Ne ovat viettäneet talven pehmeän lumivaipan alla vihreät lehdet painautuneena tiukasti sammaleen pintaan.




Kevään lämpö saa ne heräämään jo varhain kun muu kasvillisuus vielä uinuu kaikessa rauhassa ja ympäröivä metsämaa on vielä karu ja paljas.

Edellisenä kesänä ne ovat kasvattaneet lehtityvilleen nuppuja jotka nyt, auringon lämmittäessä kasvavat nopeasti värittäen muutaman lämpimän kevätpäivän aikana sinivuokkometsän uskomattoman herkkään sineen.

Kuinka ne pystyvätkään jo näin varhain keväällä niin herkkään kukkaloistoon parhaimmilla kasvupaikoillaan.

Sinivuokkometsä on täynnä kasvien kasvutuppaita joissa ohuiden hienojen karvojen peittämien kukkavanojen päissä olevat kukat avautuvat ja kääntyvät valon suuntaan ja sulkevat kukkansa auringon laskeuduttua, illan viiletessä ja varjojen pidetessä vuokkometsässä.



©Esa_Mustonen@hotmail.com