Sivu 2 (4)
©Teksti, kuvat ja kerronta : Esa Mustonen


Sisiliskojen elämänkaari on vaaroja täynnä sillä niitä saalistavat monet metsäneläimet kuten supikoirat, ketut ja haukat. Myös varislinnut pyydystävät sisiliskoja ja varsinkin sisiliskojen pienet poikaset ovat vaarassa joutua niiden ruokapöytään. Siellä missä kyykäärmeitä esiintyy liskot kuuluvat yleisesti niiden ravintovalikoimaan.

Sisiliskoille on kehittynyt kuitenkin erikoinen puolustusmekanismi joka onnistuessaan suojaa niiden elämän.

Joutuessaan saalistuksen kohteeksi ne voivat yht'äkkiä katkaista pitkän häntänsä. Katkennut häntä jää sitten kiemurtelemaan ja näin parhaimmassa tapauksessa lisko livahtaa pakoon säilyttäen henkensä ja saalistaja joutuu tyytymään kiemurtelevaan hännänpätkään.


Niiden häntä kasvaa vähitellen uudelleen, mutta entisen veroista siitä ei enää muodostu vaan tynkään kasvava häntä jää alkuperäistä huomattavasti lyhyemmäksi.

Sisiliskot paistattelevat päivää mielellään kaikenlaisilla lämpimillä pinnoilla joita niiden asuinympäristöstä löytyy. Ne ovat hyvin hoksaavaisia ja varovaisia vilistäjiä jotka pakenevat yleensä välittömästi jos niitä varomattomasti lähestyy. Niillä on pienet terävät kynnet ja niinpä ne pystyvätkin kiipeilemään ilmiömäisen taitavasti melkeinpä millaisilla pinnoilla tahansa. Vettä ne eivät pelkää ja ovatkin taitavia uimareita silloin kun siihen on tarvetta.

Sisiliskot synnyttävät loppukesällä eläviä poikasia. Jos tapaat pulleavatsaisen sisiliskon kotirauniossaan, niin eipä aikaakaan kun siellä kohta vilistää pienenpieniä viehättäviä sisiliskonpoikasia jotka pystyvät jo itse saalistamaan hyönteisravintoa kotikolojensa ympäristöstä.

Sisiliskojen väritys on kaunis. Niiden nahka on suomumainen, aivankuin pienten kilpimäisten levyjen peitossa. Pää on sulava muodoltaan ja silmät kirkkaat ja ilmeikkään valppaat. Sisiliskot talvehtivat vaihtolämpöisinä eläiminä horrostilassa syvällä kotikivikkonsa tai kannokkonsa onkaloissa.

Syyskylmien tultua ne hakeutuvat syvälle talvehtimiskoloihinsa ja niiden elintoiminnot hidastuvat ilman lämpötilan laskiessa. Horrostilassa niiden energiankulutus on minimissään ja näin ne viettävät koko pitkän talven kunnes kevätauringon lämpö ne taas herättää.




©Esa_Mustonen@hotmail.com