Sivu 1 (5)
©Teksti ja kuvat : Opiskelija Janne Myllylä

Tervahauta on yksinkertainen teollisuuslaitos ja tervanpoltto on maassamme erittäin vanha taito. Terva oli 1700-1800 luvun taitteessa lähes ainut vientiartikkeli jota meni ulkomaille pääasiassa Englantiin. Esimerkiksi vuonna 1840 tervaa vietiin lähes 150 000 tynnyriä ( tynnyri 125 l ) ulkomaille. 1905 vienti oli noin 35 000 tynnyriä.

Nykyään voidaan tervantuotannosta puhua muutamista sadoistatuhansista litroista. Tervaa käytettiin ennen pääasiassa laivoihin ja muihin lahoaviin kohteisiin. Nykyään enimmäkseen paanukattoihin, makeisteollisuuteen ja pieniin pulloihin pakattuna turisteille.

Seuraava kirjoitukseni perustuu omiin kokemuksiin ollessani tervahaudan teossa.

Haudan valmistaminen alkaa koko homman tärkeimmästä asiasta eli puiden hankinnasta. Parasta tuottoa ajatellen puiden pitäisi olla tervaskantoja, mutta tervasrosot ja kolopuut käyvät yhtä hyvin joskin tervan tuotto on niistä vähäisempää.

Jos hautaan käytetään tervaskantoja täytyy niiden mielellään olla otettuja hiekkaisilta harjuilta , sillä kosteassa turvemaassa vesi hävittää tervan kannosta. Tervasrosojen hankinta on keräily hommaa, sillä niitä on siellä täällä metsässä ja helpoiten niitä saa hakkuiden yhteydessä, koska rosopuut poistetaan metsästä. Koloamista ei nykyään enää juurikaan tehdä, mutta jos tähän päädytään on puiden koloaminen aloitettava vuosia ennen puiden tekoa.

Käytettävä puuaines on hyvä hankkia vuotta - paria ennen kasaan odottamaan puiden tekoa. Halottujen puiden pitää kuivua vähintään muutama kuukausi jotta luonnonvesi haihtuisi puusta. Puita ei tosin pitäisi säilyttää pinossa liiankaan kauaa, sillä veden jälkeen puusta alkaa haihtua tervaa.

Puut halotaan nykyään koneilla ja puiden pitäisi olla tasapaksuisia, jotta palo haudassa tapahtuisi tasaisesti. Suurin läpimitta on ranteen paksuus ja pienin kirveenvarren paksuus. Jos puu on paksua palaa hauta pitempään.




Sivujen tekninen toteutus ja kuvaeditointi
ŠEsa_Mustonen@hotmail.com